Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet?
Olen Juha Sorvisto, 36-vuotias suhteellisen tuore isä. Olen kotoisin Etelä-Pohjanmaalta Kauhavalta, jossa olen saanut suunnistuskoulutukseni ojan haaroja laskien. Työskentelen Pajulahden liikuntakeskuksessa liikuntafysiologina kuudetta vuotta.
Keitä perheeseesi kuuluu?
Perheeseen kuuluu vaimoni Heini ja tosiaan 3-kuukautta vanha poikamme Johannes.
Milloin aloitit suunnistuksen?
Olen aloittanut suunnistuksen noin vuonna 1991 – 92 Kauhavan Wisan oravapolkukoulussa.
Mitä seuroja olet edustanut?
Rajaan tämän kysymyksen suunnistukseen, sillä nuoruudessa olin aika monipuolisesti eri lajeissa mukana. Ensimmäiset oppini sain Wisasta. H14 sarjan puolessa välissä vaihdoimme pari vuotta nuoremman veljeni Jaakon kanssa suurempaan naapuriseuraan, Lapuan Virkiään, jossa toimintaa oli laajasti eri ikäryhmille. Virkiän vuosia voi pitää monella tavalla suunnistustaidon oppimisen ja jalostumisen tärkeimpänä aikana kohdallani. 9 vuoden jälkeen vuonna 2007 vaihdoin Jyväskylässä opiskellessani Vaajakosken Terään, jossa juoksin seuraavat 12 vuotta. Nykyään tietysti vuodesta 2019 alkaen seura on ollut LS-37.
Miten tutustuit LS-37:n toimintaan?
Toiminta tuli vähitellen tutuksi vuosina 2015 – 2018 asuessamme jo Lahdessa ja ollessamme varsin tiiviisti mukana paikallisessa toiminnassa. Kävimme Heinin kanssa mukana jumpalla ja olimme vetämässä vuoroja jo ennen seuraan kuulumista ? Tämä oli tietenkin varmasti molemmin puolin varsin hyvä juttu. Aleksin kanssa meillä pyöri yhteiset treenit aina silloin tällöin ja olipa meillä myös yhteistä sparrausta myös valmennukseen liittyvissä jutuissa jo ennen LS:n värejä ylläni. Eikös se vähän niin ole, että jos olet Aleksin kanssa hyvin yhteydessä, niin olet jo varsin syvällä (ehkä jo tietämättäsi) seuran toiminnassa ?
Mikä suunnistuksessa on parasta?
Ehdottomasti luonto ja moninaisissa maastoissa liikkuminen. Se pitää lajin mielenkiintoisena, kun maasto ja tehtävä muuttuu. Kysymys ei toisaalta ole ihan helppo, kun suunnistuksessa on joka tapauksessa monia hienoja elementtejä. Ensimmäisenä ja ehkä kliseisimpänä juuri fyysisen ja taidollisen haasteen yhteensovittaminen.
Missä maastossa ensi kertaa suunnistit?
En osaa vastata. En osaa edes varmuudella, että missä kisasin. Kauhavalla toki joku maasto, missä treenit silloin oravapolkukoululla pyörivät.
Onko joku suunnistusmaasto jäänyt erityisen hyvin mieleen?
Useitakin. Sanoisin, että nuorena poikana, kun lähdin 14-vuotiaana miesten leirille Göteborgiin mukaan, ja samalla leirillä miesten viestitreeniin mukaan Hagryd-Dalaan, jossa oli juostu hieman aiemmin silloin maailmancuppia. Maastohan on (kvg) sellaista varsin avointa – erittäin pienipiirteistä kalliomaastoa, jossa katajapuska ja pienet suonsilmäkkeet halkovat kalliokumpareita alati. Tämä maasto ja harjoitus jäi varsin hyvin mieleen. 2 x 3 km yhteislähtövedot miesten kanssa (seuraavaksi nuorin kaveri oli 19-vuotias), ja minulle oli piirretty 1. vedon K-piste 500 m väärään paikkaan. En ollut koko ensimmäisen 3 km vedon aikana kertaakaan kartalla, mutta juoksin perässä muina miehinä hieman välissä epäröiden.
Mitä muita lajeja olet harrastanut tai harrastat?
Talvisin hiihdimme kilpaa ja toki hisut kuului myös mukaan kuvioihin noin 16-vuotiaaksi asti. Olen harrastanut yleisurheilua ja lähinnä kestävyysjuoksua, mutta löytyy toki myös P-13 sarjan PM-kulta kilpakävelystä ? Olen käynyt painia ja karatea lukuun ottamatta kaikki lajit, mitä Kauhavalla pystyi harrastamaan. Pelasin jääkiekkoa, jalkapalloa ja lentopalloa useampia kausia 10 – 16-vuotiaana. Tietysti tänä päivänä pitäisi varmaan harrastukseksi sanoa myös polkujuoksu, vaikka en niin mielläkään tätä lajia eri touhuksi. Porukkaa vetää kartta taskussa molemmissa, ja lopulta suurin piirtein aina yhtä monta tyyppiä eksyy kisassa ?.
Onko sinulla ollut valmentajia?
Minulla on ollut käytännössä yksi henkilökohtainen valmentaja – Arto Valkama, joka otti minut huostaansa noin 13-vuotiaana. Arto on kestävyysjuoksija taustaltaan, ja tämä oli tietysti varsin hyvä itselleni myös suunnistusta ajatellen. Juoksu kehittyikin varsin hyvää tahtia 13 – 16-vuotiaana, sillä en luontaisesti kuitenkaan ala-asteella ollut se, joka olisi pärjännyt parhaiten pitkällä tai lyhyellä matkalla. Paitsi siis, että olin hidas, en oikein jaksanutkaan ? Näin reilun 20-vuoden perspektiivillä tuolle jaksamiselle saatiin kyllä tehtyä jotain, mutta nopeaksihan ei tietysti ole voinut kehua oikein koskaan.
Mukavin urheilumuistosi?
Muisti on lyhyt ja sen vuoksi noita on vaikea verrata toisiinsa. Mutta kyllä ehkä se 2016 vuoden Suomen Mestaruus yöltä oli sellainen, että ei siinä oikein tiennyt miten päin olisi ollut. Koko ajan oli vain sellainen uskomaton, Mietoa lainatakseni,” huumaantunu töttyräätila” päällänsä ja typerä hymy naamalla. Ei malttanut mennä nukkumaan – eikä uni tullut. Muistan, että kun yövyimme Jyväskylässä lähdin lopulta noin 02:00 käppäilemään keskustaan ja päätin mennä mäkkäriin syömään, kun nälkäkin oli alkanut puskea. Varmaan oli vähän sellainen fiilis, että olisi koko ajan tehnyt mieli huutaa, että mä tein sen, mutta tyydyin siis vain typerän tyytyväiseen hymyyn ja Big Macciin.
Lempitreenisi?
Kyllä se on varmaan tällä hetkellä 10 x Messilä eri suunnista ylös ja alas rennon kovaa kiihdyttäen (linkki harjoitukseen: https://www.strava.com/activities/4210938283/overview). Matkaa tulee siis tuolla reitillä noin 18 km horisontaalisuunnassa ja 1 km vertikaalisessa. Tämä on sellainen treeni, että kun tuossa huomaa jaksaa juoksevansa reippaasti myös 7. – 10. alamäen, niin tietää lihaksisto kestävän hyvin myös vähän pidemmänkin ”sprintin” ?.
Parhaimmat saavutuksesi kautta aikojen?
- Isäksi tuleminen, muut saavutukset tulevat kaukana perässä!
- SM-yö, 1. 2016
- Buff Trail Tour, 1. 2020
- SM-yö 3. 2018
- SM-sprintti 4. 2013
- SM-viesti 1. 2011
- Tiomila 2. 2007
- Jukola 3. 2010
Ovatko sinua vaivanneet loukkaantumiset?
Ei toki. Mitä ne ovat ??
Vammalista on pidempi kuin menestysten lista, mutta rajataan sitä vähän. Nilkkojen kanssa oli paljon vaikeuksia vuosina 2008 – 2010 ja tähän aikaan mahtui myös pari leikkausta. Ei mennyt ihan kuin Strömsössä. Vuonna 2014 myös lantion/nivusten moninainen kiputila (urheilijan tyrä) vei pitkään ennen kuin pystyin palamaan juoksun pariin, ja sekään ei onnistunut ilman leikkausta. Tänä kautena olen harjoitellut ehkä enemmän ja osittain paremmin kuin koskaan aikaisemmin, eikä tämäkään tullut ilman ongelmia. Hieman samanlaisia oireita kuin 2014 on ollut, ja tämän vuoksi kilpailukausi – kaikkien muuttujiensa lisäksi – jäi torsoksi.
Onko sinulla ollut taukoa suunnistuksessa? Jos on, miksi?
Päiväkään en ole levännyt… Noh. nuo em. hetket ovat olleet ehkä sellaisia, ettei kartta ollut kädessä tai lenkkarit jalassa ihan koko ajan.
Levy- vai peukalokompassi?
Ei kumpikaan! Ranne.
Keski- vai pitkämatka?
Pitkämatka!
Miten vietät vapaa-aikaasi?
Mikä vapaa-aika?
Oletko ollut yhdistys- ja luottamustoimissa mukana?
En
Kuvaile itseäsi kolmella sanalla:
Ahkera, tavoitteellinen ja tarkka
Jos olisit eläin, mikä eläin olisit?
Koira – Noutaja
Lempiaineet koulussa?
Liikunta ja matematiikka
Minkä uuden taidon haluaisit oppia?
Koodauksen.
Mistä ammennat inspiraatiota?
Luonnosta ja kaikesta näkemästäni tai kokemastani.
Mitä omala TV-kanavallasi esitettäisiin?
Tarinoita kestävyysurheilun sankareista.
Mistä luonteenpiirteestäsi et ole erityisen ylpeä?
Liiallisesta tarkkuudesta ja täydellisyyteen pyrkimisestä. Monesti minimipanostus – maksimitulos ajattelu toisi paremman tuloksen. Pitää osata olla myös armollinen itselleen.
Minun mielestäni (jatka)…
…nuorilla suunnistajilla liian herkästi korostetaan taitovaatimuksia Suomessa. Tämä tulee esille monen seuran tarjonnassa harjoituspalettia katsoessa ja toisaalta myös kisojen vaatimuksia seuratessa. 16-vuotialla radat ovat jo lähelle yhtä haastavat kuin pääsarjassa. Myös 14-sarjassa löytyy jo todella paljon haastetta taidollisesti.
Tätä et vielä tiennyt minusta:
Minusta ei ole ollut urheilijaksi, mikä oli selvää jo syntymästäni saakka. Synnytysosaston lääkäri sanoi vanhemmilleni, että tällä pojalla on sellainen broilerinrinta, ettei hänestä ainakaan urheilijaa tule. Onneksi en itsekään tätä tiennyt vielä pienenä! Toisaalta, olisi itsekin säästynyt kaikelta tältä turhalta vaivalta, kun olisi tuon tiennyt jo nuoresta.
Mikä on ollut tämän viikon kohokohta?
Johannes oppi kierähtämään!
Oletko ollut jälki-istunnossa?
Olen.
Mikä on tuorein kosketuksesi kulttuuritarjontaan?
Christopher Nolanin Tenet
Millainen ihminen pyrit olemaan?
Onnellinen.
Mikä on epäterveellisin nautintosi?
Varmaan muiden karkkien syöminen. Olen ollut siis karkin osto-lakossa vuodesta 2012 asti.
Oletko laulanut karaokea?
Todellakin.
Mistä asiasta sait viimeksi kehuja?
Tarkasta ja paljon tietoa sisältäneen taulukkotiedoston-luonnista.
Mikä sai sinut viimeksi menettämään malttisi?
Pitkä ajomatka 400 km ja kaikkien kolmen klubin jäsenen huuto vuorotellen.
Täydennä lause: Vaikka olen aina halunnut, en ole koskaan…
…päässyt vastaamaan LS:n kuukauden kasvo haastatteluun. Siis ennen tätä.
Mikä on paras tapa viettää kesäistä vapaapäivää Lahessa?
Lenkki Tiirismaa-Urheilukeskus akselilla. Lenkin päälle uinti Mytäjäisissä ja sitten satamaan jätskille.
Mikä on Lahessa asumisen varjopuoli?
Pitkä matka meidän molempien vanhempien luokse.
Kysymys edelliseltä Kuukauden Kasvolta Arvo Martikaiselta:
Ketä urheilijaa ihailet ja miksi?
Heitetään tähän maantiepyöräilyn maailmasta Jens Voigt, joka oli tunnettu kovasta työmoraalista ja aktiivisuudesta irtiottoihin ammattilaisvuosinaan. Jens oli aina valmis tekemään uutta iskua ja raatamaan pelotonin kärjessä yhteisen edun vuoksi. Jens tunnetaan myös vahvasta psyykestään ja mantrastaan ”Shut up Legs”, mitä hän saattoi suurimman väsymyksen aikana itselleen hokea!
Kysymys seuraavalle Kuukauden Kasvolle?
Kausi 2020 alkaa olla takana, ja on aika miettiä tulevaa kautta. Millä tavoin ja menetelmin konkreettisesti aiot kehittyä urheilijana tulevalle kaudelle?
Mitä tulee mieleen sanoista:
Kylmä – Talvi
Hiljaisuus – Luonto
Kevät – Lehdet
Myrsky – Syksy
Lumi – Hiihto
Rakkaus – perhe
Kuuma – Kesä
Aika – Suhteellinen
Karhu – Eläin
Tasa-arvo – yhdenvertaisuus
Mielenmaisema – Moniulotteinen
Runo – Eino Leino