Aulis Moilanen hankki varhaiset työkemuksensa kotitilallaan Hollolassa. Ensimmäinen kodin ulkopuolinen työpaikka oli Lahden Vapaudenkadun Kesoililla, jonka jälkeen hän palveli Hennalan varuskunnassa kersanttina. Sopenkorven SOK:n Lahden toimipisteen kuljetuspäällikön paikalta hän siirtyi viimeisimpään työpaikkaansa Hollolan ulosottomieheksi, tämä oli myös hänen pisin työtehtävänsä.
Aulis Moilasen rakkaus luontoon kuvastuu hyvin hänen harrastuksistaan, joista merkittävimpiä olivat suunnistus, kalastus ja metsästys.
Hänen ensimmäinen suunnistusseura oli lähiseura eli Hollolan Urheilijat -46. 1970-luvulla hän siirtyi Lahden Suunnistajat -37:n riveihin. LS-37:ää hän edusti kuolemaansa saakka. Suunnistajana Aulis Moilanen tunnettiin kelpo viestimiehenä, jonka paras sijoitus oli Riihimäen Jukolan viestin 16. sija vuodelta 1970. Kuudennella osuudella hän säilytti mainiosti joukkueen sijan ennallaan.
Aulis Moilanen toimi LS-37:ssä erittäin aktiivisesti monissa tehtävissä. Kilpailujen järjestelypuolella hän toimi kymmenkunta kertaa ratamestarina ja muutamia kertoja kilpailunjohtajana kansallisissa ja kansainvälisissä kilpailuissa niin suunnistuksessa kuin hiihtosuunnistuksessakin. Hän paneutui ratamestarityöhön aina huolella laatien hyviä ja suunnistustaitoa vaativia ratoja suunnistajien nautittavaksi vuoden 1976 Lahti-Suunnistuksesta vuoden 2000 Fin5-suunnistuviikolle saakka. Aulis Moilanen toimi vuoden 1987 Venlojen viestin ratamestarina Hollolan Hälvälässä. Hänen kauttaan moni nuorempi seuran jäsen sai hyvän opin ratamestaritehtäviinsä. Aulis Moilanen vastasi muutamia kertoja myös kilpailujen ruokahuollosta.
Perustan hyvälle ratamestarityölle tarjoavat hyvät kartat. Aulis Moilasen panos LS-37: karttatoiminnan kehittämiseen oli merkittävää. Hän suunnitteli ja organisoi kartoitusta mallikkaasti, minkä seurauksena seuran kartat ovat pitkään olleet laadukkaita ja ajantasaisia. Hänen suurin yksittäinen karttaprojekti oli vuoden 2000 maailmancupin osakilpailujen ja Fin5-suunnistusviikon mittavan kartoituksen organisointi.
Aulis Moilasen perustellut ja harkitut mielipiteet tulivat tutuiksi niille, jotka työskentelivät hänen kanssaan LS-37:n hallituksessa useaan otteeseen. Hän toimi myös kolme kertaa seuran varapuheenjohtajana.
Järjestelypuolen lisäksi Aulis Moilaselta löytyi aikaa, tarmoa ja taitoa myös valmennustoimintaan. Moni nuori suunnistaja sai häneltä hyviä neuvoja ja oppeja valmennukseensa. Suunnistussuorituksia analysointiin ahkerasti jälkikäteen ja otettiin oppia. Hän valmensi määrätietoisesti ja kannustavasti suunnistajia entistä parempiin suorituksiin.
Kilpailuvietti veti Aulis Moilasta kalastuksen pariin. Monet ovat ne päivät, jolloin hän istui ongella joko kesällä tai talvella. Saalistakin kertyi ja sitä kautta menestystä. Sekä kesäonginnasta että pilkistä tuli useita SM-joukkuemitaleita. Joukkue, johon Aulis Moilanen kuului kesäonginnan puolella, menestyi erinomaisesti, se oli 11 kertaa peräkkäin SM-mitaleilla, joista yhdeksän oli kultaisia.
Metsästysharrastuksen parissa Aulis Moilanen toimi aktiivisesti Kutajoenniemen metsästysseurassa. Hän toimi pitkään seuran jahtivoutina. Lisäksi hän oli myös Lahden riistanhoitoyhdistyksen toiminnanjohtajana.
Isänä Aulis Moilanen oli hyvin samankaltainen kuin harrastustensakin parissa. Hänen ystävällisyytensä, jämäkkyytensä ja innostavuutensa oli esimerkillistä. Hän käytti paljon aikaa yhteisten harrastusten parissa neuvoen ja opastaen.
Aulis Moilanen palkittiin merkittävästä työstään suunnistuksen hyväksi Suomen Suunnistusliiton hopeisella ansiomerkillä ja kultaisella ratamestariplaketilla sekä Lahden Suunnistajat -37:n kunniajäsenyydellä.
Petteri Palmi