Seuraavaksi kerraksi Paavo haastaa Pasi Valkosen Itä-Hämeen Rastista. Hän on 2015 SM-yön ratamestari.
Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet?
Olen Paavo Nikkari – syntynyt Kosken Hl kunnassa Runebergin päivänä 1947. Nyt olen eläkkeellä. Ennen tätä vaihetta olin kaivosteollisuuden johtotehtävissä 28 vuotta. Asuin silloin Järvenpäässä – nyt taas Hämeenkoskella.
Keitä perheeseesi kuuluu?
Vaimo Hilkka ja omissa talouksissaan poikamme Jussi-Paavo, vaimonsa Lotta, Saara-tyttäremme ja hänen asuinkumppaninsa Tero.
Milloin aloitit suunnistuksen?
Vuosi on saattanut olla 1960 tai jopa sitä ennen. Isä vei metsään: oli jonkinlaiset sen aikaiset iltarastit. Kädessäni oli marssikompassi. Kartta oli mustavalkoinen 1:30 000. Siinä oli vaikea erottaa korkeuskäyrää ja kylätietä toisistaan.
Miten tutustuit LS-37:n toimintaan?
Vaikka suunnistelinkin Helsingin seudulla, seurasin syrjäsilmällä Päijät-Hämeen suunnistustouhuja. Rannan Esko kyseli jo vuosia sitten, että joko sä muutat meidän seuraan. Ja sitten tietysti Valosen Kari mainosti aina LS-37:n toimintaa. Oletan, että hän oli enemmänkin kiinnostunut meidän Saaran saamisesta seuraan.
Missä maastossa ensi kertaa suunnistit?
Supinmaan maastossa (Kukkolanharjun kartan nyt kielletty alue) niillä harjoitusrasteilla. Yksi alkuvaiheen kilpailu oli Asikkalassa – Aurinkovuoren maastossa, kilpailukeskus Lusilan maatilan pihapiiri. Kilpailun aluksi Asikkalan pappi komensi koko porukan paririviin ja piti kenttähartauden. Mutta ei se minulle tuonut mitään korkeimman johdatusta: tein heti alkajaisiksi megapummin.
Levy- vai peukalokompassi?
Peukalo! Levykompassin kanssa homma menee söhläämiseksi, jos pitää käännellä neularasiaa.
Onko joku suunnistusmaasto jäänyt erityisen hyvin mieleen?
Vöyrin SM-yö: niin paljon isoja kiviä ei ole tullut eteen missään muualla. Myös Fin-5 Pellossa ja Yli-Torniolla melkoinen elämys: huikeita vaaroja, joiden kupeilla kivirakkoja. Reitille saattoi osua 100 x 300 m kivipelto – kivien läpimitta 70 cm. Siellä piti kääriä viisi kerrosta teippiä oikeaan nilkkaan.
Mitä muita lajeja olet harrastanut?
Nuorena hiihtoa. Nykyisin myös hiihtosuunnistusta.
Entä miten muuten vietät vapaa-aikaasi?
Avustelen Saaraa viljelytöissä. Lueskelen sotahistoriaa. Hirviäkin metsästän.
Mitä seuroja olet edustanut?
Nuorena Kosken Kuohua sitten Järvenpään Paloa 16 vuotta. Rajamäen Rykmentin porukoiden kilpailumatkoilla kuljeskelin useasti, kun Saara varasi seurassa ollessaan sieltä matkoja ja majoituksia.
Onko sinulla ollut valmentajia?
Ei ole ollut.
Keskimatka vai pitkä?
Keskimatka. Siinä saattaa päästä tuloslistan puoliväliin, jos tekee virheettömän suunnistuksen.
Lempitreenisi?
Hölköttelyä mäntymetsäisessä harjumaastossa Vuokatin alamaasto.
Parhaimmat saavutuksesi?
Joissain kansallisissa ja SM-kisoissa olen yltänyt listan puolivälin paremmalle puolen.
Olet tulevan SM-yön ratamestari. Millaisia suunnistushaasteita urheilijoille on luvassa?
Olen kilpailunjohtaja – ratamestari on Pasi Valkonen Itä-Hämeen rastista. Mutta voin minäkin luvata: hienoa, vaihtelevaa ja haasteellista maastoa, erinomaiset infra-olosuhteet ja toimivat kilpailujärjestelyt.
Mikä suunnistuksessa on parasta?
Pysyy vanhakin kroppa kohtuukunnossa. Pidän myös siitä, että suorituksen aikana ajatuskoneisto ei juurikaan ehdi tunnustelemaan rasituksen tasoa, kun koko kapasiteetti on muussa käytössä. Ja joka kisan jälkeen on mielessä pari asiaa, joita ”en sitten enää seuraavalla kerralla möhli”.
Ovatko sinua vaivanneet loukkaantumiset?
Ei varsinaisia loukkaantumisia, mutta muita harjoittelu- ja suoritustehojarruja siellä sun täällä kroppaa.
Jos olisit eläin, mikä eläin olisit?
Ilves – sekin on sellainen metsässä hiippailija.
Lempiaineet koulussa?
Puutöistä pidin – nikkari kun olen. Opiskelussa tykkäsin mahottomasti ekonometriasta – siinä rakenneltiin mm. markkinoinnin kysyntämalleja .
Onko sinulla ollut taukoa suunnistuksessa? Jos on, miksi?
Suunnistusurallani on kaksi kautta. Varhaisempi alkoi joskus 10 vuoden ikäisenä ja lopahti ilmeisesti 1967 Jukolaan Halikossa. Vasen polvi reistasi niin, että en uskaltanut jatkaa. Mutta sitten aloitin uudelleen – tosin vasta lähes viisikymppisenä. Polvi reistailee edelleenkin, mutta juonimalla sitä mennään.
Mitä omalla TV-kanavallasi esitettäisiin?
Sotahistoriadokumentteja.
Tätä et vielä tiennyt minusta:
Entisessä elämässä olen työskennellyt mm. meren alla, kun vastuullani oli Sipoon maanalainen kalkkikaivos.
Oletko ollut jälki-istunnossa?
En muistaakseni.
Mikä on tuorein kosketuksesi kulttuuritarjontaan?
Tutustuminen Soile Yli-Mäyryn taidenäyttelyyn Orimattilassa: käsittämättömiä töherryksiä!
Osaatko käynnistää pyykinpesukoneen?
Kyllä. Meillä kone jauhaa kuin ikiliikkuja – hikivaatteita riittää.
Täydennä lause: Vaikka olen aina halunnut…
en ole saanut kehitetyksi ruotsinkielen taitoani oikein sujuvaksi, vaikka päivittäin sitä käytinkin ollessani työelämässä.
Mikä oli viime viikon kohokohta?
Hirvipeijaiset Padasjoella seuran kodalla.
Minkä uuden taidon haluaisit oppia?
Käyttämään kunnolla uutta älypuhelintani.
Mikä sai sinut viimeksi menettämään malttisi?
Vakuutusyhtiön virkailijan änkyröinti.
Unelma, jonka aiot toteuttaa?
Ensin kaikki arkielämän hoitamatta jääneet projektit valmiiksi – ja sitten focus 98 % harrastuksiin.
Mikä on Hämeenkoskella asumisen varjopuoli?
Kun asuu soratien varrella, auto on yleensä joko kurainen tai pölyinen.
Mikä on paras tapa viettää vapaapäivää Hämeenkoskella?
Maata sohvalla ja lukea sotahistoriaa.
Minun mielestäni (jatka)
ihmisiä tulisi ohjata enemmän ulkoliikunnan piiriin sen sijaan, että meuhkataan ja tapellaan jäähalleissa.
Kuvaile itseäsi kolmella sanalla:
Sitkeä – umpihämäläinen – joskus kärsimätön.
Mitä seuraavista sanoista tulee mieleesi:
Aika – käy aina vähiin
Kevät – linnut laulaa ja lähtökello piippaa
Kuuma – jo 2-rastilla…riivatun aluspaita…
Lumi – vitikeli
Mielenmaisema – mielikuvituksen tuote
Tunturi – pirullinen viima
Sade – harvoin sopivasti