Haaste lisätään tähän myöhemmin.
Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet?
Jorma Aherto, 60 vuotta, eläkkeellä oleva upseeri, ev evp. Karjalaisista vanhemmista Pohjanmaalla syntynyt (Vaasa -54), Lapissa kasvanut ja pääosan elämästä Uudellamaalla asunut…
Keitä perheeseesi kuuluu?
ikioma Venla-joukkue; vaimo Mervi, tyttäret Kaisa, Hanna ja Tiina sekä kolme lastenlasta Peppi 5v, Niko 2v ja Helmi 1v
Milloin aloitit suunnistuksen?
noin v. -65, reilu 10 -vuotiaana
Miten tutustuit LS-37:n toimintaan?
Suunnittelimme muuttoa Lahden seudulle ja katselin seurojen sivuja asunnon etsimisen ohessa. Arvo Kantola esitteli minut ja Valosen Karin toisillemme jossakin kisapaikalla ja siitä se lähti. Myöhemmin olen huomannut muutoinkin, että kyllä Kari osaa myydä asiansa!
Missä maastossa ensi kertaa suunnistit?
Varmaan Sodankylän varuskunnassa Mellankankaalla suuntaa ja matkaa opiskellen tai sitten hiihtosuunnistajille tutuissa Kommattivaaran rinteissä.
Levy- vai peukalokompassi?
Levy-kompassi on tuttu ja käteen käyvä. Peukkua käytän sprintissä. Siinä on myös hyvä luuppi, jonka käyttö ei kuitenkaan ole vielä hioutunutta!
Onko joku suunnistusmaasto jäänyt erityisen hyvin mieleen?
Ensimmäinen kerta erikoiskartalla 1970-luvun alussa, kun Pohjois-Suomen mestaruuskilpailut olivat Haaparannan puolella. Mittakaava 1:15000, hieman erilaiset karttamerkit ja muurahaispesät kartalla oli mieliin painuva elämys! Jukolan viestit jäävät yleensä hyvin mieleen ja erityisesti vuoden 1987 Jukola Hälvälän supikossa oli haastava.
Mitä muita lajeja olet harrastanut?
Lentopalloa ja koripalloa sarjatasolla. Toki poikasena myös potkupalloa ja lätkää.
Entä miten muuten vietät vapaa-aikaasi?
Lukeminen ja maailman menon ihmettely ovat perusajanvietettä. Viimeaikoina olen sattuneesta syystä kiusannut ihmisiä erilaisilla sähköpostiviesteillä.
Mitä seuroja olet edustanut?
Lapin Veikot on kasvattajaseurani. Sodankylän NMKY lentopallossa kuului myös kuvaan. Sitten Kirkkonummen Upinniemellä töissä ollessani osallistuin jonkin verran Lynxin toimintaan, mutta mm kilpailuissa ei tullut käytyä ja iltarastitkin olivat harvinaista herkkua. Kesät menivät pääosin merellä reippaiden rannikkojääkäreiden kanssa. Santahaminaan muuton myötä seuraksi tuli HS, joka on pitkäaikaisin seurani. Sinne mennessäni aloitin myös kuntosuunnistuksen käytännössä uudelleen. Kajaanissa edustin tietenkin KaSua ja Vaasassa VaaSua. Paikallisten seurojen avulla kotiutuminen uudelle paikkakunnalle on aina sujunut hyvin.
Onko sinulla ollut valmentajia?
Ei suunnistuksessa. Lentopalloa harjoittelimme pelaaja-valmentajan johdolla.
Keskimatka vai pitkä?
Siinäpä pulma! Keskimatkalla olen jaksanut joskus keskittyä jopa loppuun asti, mutta pitkä on mielestäni ”sitä aidointa” suunnistusta!
Lempitreenisi?
Olen ihastunut Tapanilan kankailla leppoisasti tehtyihin reilun tunnin lenkkeihin. Ne eivät vain johda oikein mihinkään ja niinpä Kotalan Markun ja Maili-Masan ohjeiden mukaisesti olen yrittänyt ihastua vetoihin. Ja täytyy myöntää, että jälkifiilis on hyvä! Iltarasteilla toki käyn mielelläni.
Parhaimmat saavutuksesi?
Kuntosuunnistajana olen iloinnut mahdollisuudesta saada mitaleja kuudelta eri alueelta. Kainuussa meinasi mennä vähän tiukille, mutta onneksi kaverit paikkasivat. Sotilaiden SM-kilpailujen partiomitali on myös erityisen mieluinen, partio kun on kova laji ja vaatii kaikkien neljän yhteistä onnistumista.
Saavutit SM-viestimitalin syyskuussa, onnittelut vielä kerran siitä! Monesko SM-mitali se oli sinulle ja vieläkö se maistuu yhtä hyvältä kuin aikaisemmin?
Syksyn SM-pronssi Veijon ja Esan kanssa tuotti pitkästä aikaa poikamaisen riemun! Kiitos siitä koville veteraaneille vielä kerran!! Mitali on SM-tasolla ainoani.
Mikä suunnistuksessa on parasta?
Liikkuminen omalla tasolla ja luonnossa. Lajin haasteellisuus osin tutuissakin maastoissa jaksaa pitää mukanaan. Bonuksena ovat vielä hyvät kaverit! Kaverit ja joukkuehenki on muuten tärkeä asia myös juniorityössä!
Ovatko sinua vaivanneet loukkaantumiset?
Lentopallossa jääminen pinon pohjimmaiseksi tuntuu valitettavasti vieläkin. Suunnistuksessa on toki tullut pieniä kolhuja silloin tällöin ja juostut kilometrit tuntuvat polvissa. Lihashuoltoon kannattaa kiinnittää huomiota jo pienestä pitäen!
Jos olisit eläin, mikä eläin olisit?
Ruokalevolla nautiskeleva leijona.
Lempiaineet koulussa?
Historia ja tietenkin liikunta
Onko sinulla ollut taukoa suunnistuksessa? Jos on, miksi?
Juuri tärkeimmässä junnuiässä lentopallo vei ajan talvella ja kesätyöt taasen kilpailukaudella. Kenttäkouluttajana toimiessa ei tullut juuri kisoissa käytyä ja iltarastitkin olivat harvassa.
Mitä omalla TV-kanavallasi esitettäisiin?
Urheilua, ajankohtaisohjelmia ja aina väliin joku jännäri.
Tätä et vielä tiennyt minusta:
Osaan olla joskus hiljaakin ja jopa kirjoittaa lyhyesti!
Oletko ollut jälki-istunnossa?
Kyllä, syystä ja syyttömänä – ja sehän on jäänyt mieleen!
Mikä on tuorein kosketuksesi kulttuuritarjontaan?
Evita- musikaali Tampereella.
Osaatko käynnistää pyykinpesukoneen?
Toki. Mielestäni jo lajin henkeen kuuluu osata huoltaa varusteensa ihan itse.
Täydennä lause: Vaikka olen aina halunnut,
en ole saanut ajaa punaisella Ferrarilla.
Mikä oli viime viikon kohokohta?
Kiva tunnelma Halikko-viestissä vaikka oli kylmä tuuli.
Minkä uuden taidon haluaisit oppia?
Golf voisi olla mukavaa opetella
Mikä sai sinut viimeksi menettämään malttisi?
En kyllä muista moista äskettäin tapahtuneen. Suuttua saa ja sen voi näyttää, mutta malttia ei passaa menettää! Silloin asiat eivät ole hallinnassa. Koulutustehtävät ovat ehkä opettaneet kontrollin pitämistä. Osaan kyllä olla ajoittain hieman ikävä ihminen ja töksäytellä – enkä ole siitä ylpeä!
Unelma, jonka aiot toteuttaa?
Lähiaikoina pitäisi päästä nauttimaan suunnistuksesta mukavapohjaisilla Portugalin rantamailla ja ehkä jossakin uudessa kohteessa, vaikka Serbiassa. Hieman pidemmällä on hienosti järjestetty Jukolan viesti Hollolassa. Jukolan valmisteluissa haaveilen osaavani noudattaa Konsta Pylkkäsen kaukoviisautta Veikko Huovisen kirjasta ”Havukka-ahon ajattelija”
Viisauven lajit Konsta Pylkkäsen mukaan ovat kaukoviisaus, teoreettinen viisaus, käytännön viisaus ja jälkiviisaus. Kaukoviisaus; asiat harkitaan etukäteen ja kuvitellaan tapaus sikseenkin elävästi, että kun se kerran tapahtuu, on reitit selvät. … Mutta tässä lajissa on kaksi pahaa vikaa; asia jää huvikseen tapahtumatta tai se sattuu eri tavalla. Joka arvaa ottaa nämäkin huomioon, sille on maailmanranta kevyt kiertää…
Mikä on Lahdessa asumisen varjopuoli?
Pitkä matka Lapin keväthangille, mutta eiköhän senkin kanssa pärjää!
Mikä on paras tapa viettää vapaapäivää Lahdessa?
Täydellinen päivä syntyy käymällä lenkillä metsäpoluilla ja menemällä illalla Sibelius-talon konserttiin.
Minun mielestäni (jatka)
terveysliikuntaa ja kansalaisten omaa vastuuta hyvinvoinnistaan pitäisi lisätä
Kuvaile itseäsi kolmella sanalla:
nautiskelija, joskus jopa sinnikäs ja vaimon mielestä luotettava – ja sehän piti kehdata tähän laittaa! 😉
Aika – kiire
Kevät – aurinko
Kuuma – kesä
Lumi – puhtaus
Mielenmaisema – tunturin laki
Tunturi – kiireettömyys
Sade – syksy