Lahden Suunnistajien nuoret leireilivät 15-19.4. Sloveniassa Karoliinan ja valmennuspäällikkö Aleksin vetäminä. Pyysimme leirille osallistuneita nuoria kertomaan reissusta ja nuoret suorittivat 👌
Keskiviikko 15.4.
Keskiviikkona lähdimme aikaisin reissuun Lahdesta Helsinki-Vantaan lentokenttää kohti. Lento Helsingistä Venetsiaan sujui leippoisissa tunnelmissa. Venetsiasta ajoimme Slovenian puolelle mäkkärin kautta ja kävimme kaupassa, joka oli yksi farssi sillä itsepalvelukassalla tuli hieman ongelmia henkilökunnan kanssa (näin kauniisti sanottuna). Päästiin kuitenkin turvallisesti majoitukseen, josta matka oli kohti leirin ensimmäistä treeniä. Treeniin mennessä nähtiin ensimmäistä kertaa 20 millinen tykki Jugoslavian kommunistiselta ajalta. Ojstrovican treenin kaunis mutta kivinen ja mäkinen maasto sujui suurimmalta osalta hyvin. Nälkäisille suunnistajille maistui majoituksessa herkullinen pasta bolognese. Illalla käytiin vielä porukalla ihailemassa auringonlaskua sekä ostamassa Jaria ja sieniä. Illalla kaikki menivät nätisti ajoissa nukkumaan.
Torstai 16.4.
Leirin ensimmäisenä kokonaisena päivänä pääsimme kahden kisanomaisen treenin pariin. Ennen aamupäivän treeniin lähtöä oli kuitenkin hoidettava aamutoimet. Muutama reipas kerkesi poikkeamaan aamulenkille samalla, kun osa jäi nukkumaan edellisten päivien univelkaa pienemmäksi. Aamulla söimme puuroa hillolla, hedelmiä sekä leipää. Jo heti ensimmäisenä aamuna emme välttyneet ruoka-ainesten loppumisesta, koska leiriväki kulutti puuron kanssa purkin verran hilloa, jonka olimme laskeneet riittävän lähes koko leirin ajaksi. Aamupäivän treeninä toimi kisanomainen sprintti Ajdovscinan kylässä. Ennen kisanomaista treeniä kävimme tekemässä kevyemmän sprintti treenin Vipavan kylässä, jossa aikaa jäi osalla kalojen ihailuun sekä paikallisten kannustushuudoista nauttimiseen. Täällä saatiin ensimmäiset makupalat tulevista pummeista. Itse aamupäivän päätreenissä Ajdovscinassa nähtiin sekoilua radoilla kuin myös alkuverkassakin. Suurimmalle osalle kylän kapeat kujat olivat tuottaneet vaikeuksia, mutta suurin pohjakosketus nähtiin, kun eräs nimeltä mainitsematon henkilö juoksi kartalta noin 150 m ulos. Treenin jälkeen suuntasimme kohti paikallista Lidliä, jossa kävimme täyttämässä muonavarastojamme. Onneksi itsepalvelukassa ei tällä kertaa temppuillut, ja ylipäätänsä kauppareissu oli mukavampi kokemus, verrattuna keskiviikon reissuun. Kauppareissun jälkeen palasimme takaisin hostelliin ja teimme ruoaksi kanapestopastaa ja valmistauduimme kohti iltapäivän kisanomaista keskimatkaa sekoilemalla tai lepäämällä. Iltapäivän treenin suoritimme Ojstrovican maastoissa Slovenian vuoristossa. Kun olimme menossa treeniin, näimme tällaisen siistin ilmatorjuntatykin, joka oli varmaan Jugoslavian kommunistiajoilta, ja jossa oli sivulipas ja kaliperi varmaankin 20 mm. Treenin aikana saimme päällemme myös koko leirin ainoan sadekuuron, joka vaikeutti entisestään maastossa suunnistamista lisäten liukkautta maastoon huomattavasti. Treeni meni jo kokonaisuudessaan paremmin, mutta vieläkin osalla oli hakemista näissä maastoissa suunnistettaessa, kuten näimme GPS viivojen koukuista. Yllätyimme, kun sama nimeltä mainitsematon henkilö teki päitä kääntävän pummin, vaikka uhosikin hakevansa itseluottamuksensa takaisin. Treenin jälkeen toinen auto suuntasi luostarille ihailemaan maisemia ja itse luostaria. Matka luostarille oli jopa niin hankala, että kartturi jo mietti nuoteista lukua. Hostellille päästyämme söimme päivälliseksi (taas) pestopastaa sekä salaattia, josta saattoi löytyä muutama ”makua lisäävä yllätys”. Illalla osa lähti kiertelemään kaupunkia ja sekoilemaan ja osa jäi pelaamaan Impostor -peliä hostelille ja myös sekoilemaan. Hiljaisuus alkoi kello 22.00, mutta todellisuudessa hostellin tilat taisivat vaipua hiljaisuuteen vasta lähempänä klo 23.30.
Perjantai 17.4.
Ihana ja aurinkoinen perjantai päivä alkoi tuttuun tapaan Rasmuksen aamulenkillä. Muut nukkuivat makeasti ja heräilivät reippaampien saapuessa takaisin majoitukseen. Kun aamupalat oli syöty ja palaverit pidetty, suunnattiin nokat kohti vuoria ja pitkää parisuunnistusta. Treenin tarkoituksena oli tehdä vähintään 2 tuntia kestävä todella kevyt suunnistus. Allu oli laittanut treeniin haasteeksi edetä noin 1km pituinen 10-11 rastiväli mahdollisimman suoraan rastiväliviivaa pitkin. Nousua tälle välille kertyi reilu 200 metriä. Rastiväliin suhtauduttiin vakavasti ja antaumuksella, koska Allu oli luvannut voittajille kokikset. Top-3 sijoitukset jakautuivat seuraavasti: 1. Oliver 2. Linda ja Ella 3. Riku. Pisimmän ajan tällä rastivälillä viettivät Linda ja Ella, joiden vauhti oli päätä huimaavat 40min/km. Illan treeninä oli seuraavan päivän viestitreenin mallisuunnistus. Treeni sujui pääosin letkajenkkana Hermannin ja Aatun vetäessä. Parkkipaikalla kohtasimme Itävaltalaisia suunnistajia, joista osa oli hieman sekaisin. Matkoilla treeneihin teimme palveluksen Karon Spotify wrapped -listalle kuunnellen äänet täysillä Tippon herkkää ja koskettavaa musiikkia. Illalla osa lähti vielä kävelylenkille Italian puolelle. Ella, Linda ja Hermanni antoivat vahvat näytöt tanssitaidoistaan Tiktok videolle. Tutustuimme myös noin 8-vuotiaaseen poikaan, joka osasi laskea skeittilaudalla portaita.
Lauantai 18.4.
Lauantai alkoi sillä että Rasse kävi hurjana tyyppinä vielä leirin viimeisellä aamulenkillä kun muut vetelivät vielä sikeitä. Kun kaikki olivat saaneet syötyä aamupalan, pidettiin vielä tuttu pikku palsu eilisen ja tämän päivän treeneistä. Sitten alettiin tekemään lähtöä kohti päivän ensimmäistä treeniä. Matkalla treeniin ainakin Karon autossa soi samat hittibiisit kuin aikaisempinakin päivinä. Aamupäivällä oli vuorossa vaativa ja raskas viestinomainen vetoharjoitus, joissa lähdöt olivat yhteislähtönä tai takaa-ajona eri vedoilla. Maasto oli osittain erittäin mukavaa mutta varsinkin alussa ja lopussa oli aika risukkoisia ja tukkoisia alueita jossa etenkin pojat manasivat ääneen risukon runsaisuutta. Treeni kuitenkin sujui hyvin ja ilman isompia virheitä selvittiin paria poikkeusta lukuunottamatta.
Treenin jälkeen tyttöjen sisäinen lyrical genius heräsi eloon heidän päättäessä uudelleensanoittaa Gettomasan Shamppanjadietillä kappaleen. Automatkalla treenistä takaisin kämpille syntyi uusi suunnistushitti kantaen nimeä Cocacoladietillä. Kämpillä ruuanlaittoa ja uuden biisin harjoittelua. Jos onni käy, kappaleen voi pyydettäessä jopa kuulla tyttöjen itse vetämänä. Aamupäivän viestitreenin jälkeen aurinko paistoi korkealla ja lämpötila oli reilusti yli 20 astetta jolloin rohkeimmat päättivät suunnata uimaan Soča joen kuohuihin. Joessa vesi oli paljon matalammalla kuin edellisenä iltana mutta se ei haitannut vaan päinvastoin helpotti uimista sillä virtaustakaan ei juuri ollut. Vesi oli turkoosia sekä virkistävän kylmää ja harvoin pääsee yhtä hienoon paikkaan uimaan.
Pulahduksen jälkeen syötiin tuttua pastaa vielä viimeisen kerran. Lounaan jälkeen yhden pikkubussin verran lähti vielä suunnistamaan Slovenian vuorille. Korkeuseroja oli myös tässäkin treenissä ja maasto oli aivan upeaa hiirenkorvalla olevaa pyökkimetsää suurilla rinteillä. Muutamat, joihin leirin maastot olivat hitanneet turhan kovaa jäivät majoitukseen. Heidän tehtäväksi jäi yllätyksen järjestäminen synttärisankarille Célinelle. Kauppaan siis lähdettiin. Tavoitteena kakun ostaminen. Kakun lisäksi mukaan tarttui synttärihattuja ja kynttilät. Muiden saavuttua treenistä oli nopeat suihkut ja lähtö synttäridinnerille. Koska Italia oli aivan vieressä, olihan pitsaa päästävä syömään. Ja kyllä kannatti. Dinnerin päätteeksi ravintola yllätti synttärisankarin kakulla ja laululla. Muutama tiktokkikin tuli illan aikana kuvattua. Kämpillä edessä odotti kamojen pakkaus, mutta sitä ennen eivät synttärisankarin yllätykset loppuneet. Oli kakun ja hattujen aika. Lopuksi esitettiin vielä uusi hittibiisi Cocacoladietillä. Mainio tapa päättää kaikin puolin mahtava leiri.
