Viisipäiväinen leiri starttasi torstaina 26.3. Tarkoituksena oli matkustaa ensin lentämällä Osloon, ottaa Trondheimista tuleva Järvisen Seppo kentältä mukaan ja ajaa noin neljän tunnin ajomatka Kristiansandiin. Perillä olisi vielä illalla ohjelmassa lyhyt metsäsprintti. Osloon iski kuitenkin juuri samaisena päivänä lumimyräkkä ja jo Suomesta lähdettiin pari tuntia myöhässä. Perillä Oslon lentokenttä oli tupaten täynnä lentojaan odottavia matkustajia. Joukkoon liityivät myös toisen autollisen leiriläiset, jotka jäivät odottamaan Seppoa Trondheimista. Toinen autollinen: Aleksi, Lauri, Camilla, Claudia ja Lotta lähtivät ajamaan loskassa kohti Kristiansandia, mutta päivän treenihaaveet oli hylättävä jo tässä vaiheessa.
Paikallista aikaa klo 19 saapui viimein myös kauan odotettu Seppo ja toisen auton porukka (Timpuri, Vuokko, Saara, Anu ja Seppo) pääsivät tien päälle. Perillä majoituksessa oltiin puolenyön aikaan.
Lähes koko talven lumettomana pysynyt Kristiansand oli edellisen päivän lumimyräkässä saanut myös 10-20 cm lumikerroksen. Leiriläiset eivät antaneet sen häiritä, vaan starttasivat ensimmäiseen treeniin (metsäsprintti) auringon paisteessa. Aamupäivän maastoon tutustumisen jälkeen iltapäivällä juostiin kunnon keskimatka kunnon maastossa. Monelle valkeni heti ykkösvälillä Sepon norjalaismaastoista lausuma totuus, että viiden metrin käyräväli todella tarkoittaa viiden metrin käyräväliä. Kartalla normaalisti ylijuostava mäki tarkoitti maastossa välillä etenemistä nelivedolla. Aleksi ja Lauri hamusivat 
suunnistuskilometrejä ja kävivät illalla vielä yötreenissä.
Seuraavana aamuna lahtelaiset saivat seurakseen paikallista väriä, kun yhteislähdöllä juostuihin suunnistusvetoihin tuli Kristiansands OK:n suunnistajia mukaan. Maasto oli vähemmän mäkinen, mutta pienipiirteisyys pakotti jatkuvaan kartanlukuun. Iltapäivällä luvassa oli laakeampaa mäkeä hienoilla maisemilla Kristinasandin kaupunkiin. Tässä vaiheessa etenkin jotkut tytöt totesivat, että norjalaisessa ruuassa on jotain, mikä ei sovi suomalaiselle mahalle. Treeniin siis lähdettiin aina kaasu pohjassa. Illalla Kuusipohjan Leena ja Magnus kutsuivat koko porukan kotiinsa syömään vielä norjalaisia herkkuja.
Viimeisen kokonaisen leiripäivän teemana oli tutustua perinteisempään norjalaismaastoon ja ajaa hieman kauemmas ja ylemmäs rannikolta. Kartta lupasikin pitkää reeniä soiden ja mäkien halkomassa maastossa. Perillä selvisi jo arvailtu totuus, että lunta oli korkeammalla vielä noin 30 cm. Pojat vetivät kympin radan kevyellä askeleella, mutta monelle muulle riitti lyhyempi tarpominen. Iltapäivällä edellisen yön vesisateen sulattamassa rannikkomaastossa oli mukava suunnistaa taas keskimatkaa Leenalla ja Magnuksella syöty makkarasoppa mahassa. Illan pimetessä Aleksi, Lauri ja Lotta juoksivat vielä kolmannen treenin lamput päässä.
Viimeisen aamun treeni juostiinkin sitten täysin sulalla taas, kuinka ollakaan, jyrkkäpiirteisessä kalliomaastossa. Rata tarjosi hyviä reitinvalintavälejä ja tarkkaa suunnistusta. Lyhyen evästyksen jälkeen leiriläiset kaarsivat autot kohti Osloa ja kotimatkaa. Lento oli tällä kertaa lumisateesta huolimatta ajoissa ja kotiinkin päästiin turvallisesti. Kevään varsinaissuomalaiset maastot tulevat olemaan niin helppoja!
